ÖRÖN HISTORIAA

Örön linnake sai alkunsa 1910-luvulla, kun Venäjä rakennutti Suomenlahden rannikolle linnoitusketjun pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi. Venäläiset pakkolunastivat saaren Rosalan ja Bölen kyläläisiltä, mutta mitään korvauksia ei maksettu menetetyistä laidunmaista. Itsenäistymisen jälkeen Suomen valtio  jatkoi sotilastoimintaa saarella ja korvasi saaristolaisille maan arvon.

Örön linnakkeelle rakennettiin ensivaiheessa noin 10 km mukulakivitietä ja pienoisrautatie sekä paljon erilaisia rakennuksia. Linnoitteisiin rakennettiin yksi järeä 305 mm nelitykkinen patteri, raskas 152 mm ja 120 mm nelitykkiset patterit sekä kolmetykkinen 76 mm ilmatorjuntapatteri.

Linnoitustyössä ja varsinkin mukulakiviteiden ja rautateiden rakentamisessa venäläiset käyttivät työvoimana Aasiasta tuotuja sotavankeja. Linnoitustyön aikana menehtyneet vangit haudattiin saarelle. Sata vuotta aikaisemmin saarelle oli myös haudattu sotilaita, nimittäin Ruotsin Itämerilaivaston sotilaita, jotka kuolivat Suomen sodassa 1808-1809. Osa kuoli keripukkiin ja osa taisteluissa, muun muassa Lövön kahakassa. Örö toimi tuolloin Ruotsin laivastotukikohtana.

Kymmenen kilometriä Bengtskäristä luoteeseen sijaitsevalla Örön linnakkeella oli tärkeä osa Bengtskärin taistelussa. Linnakkeelta tulitettiin sekä venäläisten laivoja että Bengtskärissä olevia venäläisiä sotilaita. Öröstä ammuttiin taistelun aikana jopa 12 tuuman, eli 305 mm tykeillä. Suomalaiset lisäjoukot Bengtskäriin lähtivät Örön linnakkeelta. Bengtskärin taistelussa kaatuneet venäläiset sotilaat haudattiin ensin Öröseen, mutta sodan jälkeen ruumiit siirrettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta Täcktomin venäläiseen sankarihautaan Hankoniemellä.

Sotien jälkeen Örön linnake toimi koulutuslinnakkeena aina vuoden 2005 loppuun asti. Vuoden 2006 alusta lähtien koulutustoiminta on päättynyt  ja linnakesaari on käytännössä tyhjennetty. Saarta käytetään kuitenkin vielä sota- ja ampumaharjoitusten yhteydessä.

Sana Örö merkitsee suomeksi Sora-saarta, sillä sana ”ör” tarkoittaa soraa ja sana ”ö” saarta. Saari on nimensä mukaisesti hyvin hiekkainen ja sorainen, ja se onkin jatke Salpauselkä II-harjulle. Saaristolaiset käyttivät saaresta myös nimitystä Storlandet, eli suuri saari. Tämäkin nimi sopii hyvin tälle suurelle ja erikoiselle saarelle.

Paula Wilson